Kirjoneule ja minä

Villapallo kyseli blogilaisten suhdetta kirjoneuleeseen. Olen neulonut aika monenlaista kirjoneuletta. Mieluiten neulon vain kahdella erivärisellä langalla yhtaikaa ja pyöröneuletta. Olen tehnyt myös kaarrokeneuleita. Niissä saa neuloa ympyrää, mutta herkästi tulee huonosti istuva kaarroke, jollei kerroksen korkeus täsmää ohjeen kanssa. En ole koskaan uskaltautunut leikkaamaan pyöröneuletta auki hihojen kohdalta norjalaispuseroiden tapaan.
Aikoinaan tein monia Kaislakerttu Lehtovaaran suunnittelemia puseroa paksusta Pirkka-langasta. Niissä on silmiä hivelevät värit ja monivärisyydestä huolimatta niissä usein neulotaan vain kahdella langalla yhtäaikaa.
Intarsia on myös tuttua, jos se nyt lasketaan kirjoneuleeksi. Olen tehnyt lasten puseroita muumilla, dinoilla, Minnillä, eläinkuvioilla jne.
Mainiota kirjoneuletta on myös sellainen, jossa ikään kuin neulotaan raitoja ja sitten tipautellaan silmukoita, jolloin se näyttää kirjoneuleelta. En tiedä, mikä tämän tekniikan nimi on.
Nykyään teen mieluiten pikkujuttuja kirjoneuleella. Viime aikoina eniten on syntynyt lapasia. Hienoa, että vanhojen perinnelapasten ohjeet on otettu jälleen käyttöön ja myös uusia ohjeita löytyy.
En käytä mitään apuvälineitä lankojen siirtelyssä. Etusormen päältä vain koukkaan tarvittavan langan ja pyrin sitomaan langat aina muutaman silmukan välein.

Meinasi Lankahamsterit loppua osaltani alkuunsa. Käväisin tänään ihan vaan pikkusen lankakaupassa. Eikös siellä ollut Lanetin poistovärit puoli-ilmaiseksi. Langat jäivät hyllyyn kuitenkin.

Rentouttavaa viikonvaihdetta! Nautitaan talvesta ja lisääntyvästä valoisuudesta!